Ei, vaan se on pieni, pyöreä ja kiukkuisen näköinen. Ei ollenkaan tämän (ja mikä sitten on se tämä, sitä ei tarinamme kerro :D)

Kiehuin, mutta nyt oon jo rauhoittunut. Kenties tästä selvitään ja mehän voidaan olla poissa vaikka koko heinäkuu, tai no melkein, mutta ainakin kolmisen viikkoa. Ainakin. Niin sitten voipi mies laskea säästöksi sen mitä me syötäisiin sinä aikana. Niin sitten on varaa maksaa noita laskuja. En nimittäin maininnut että tulipa mullekin aika kiva kännylasku... kröhöm... mutta ei siitä sen enempää. Täytyy jatkossa niitä pienentää.

En tiiä, kenties mun täytyy sit kotiin palattua tiedustella mahdollisuutta jatkaa siellä psykologilla käymistä ettei tarvi puhelinlaskua kasvattaa päänsisäisen melskeen takia. Saapi nähdä. Ainakin neuvolaan menen sit elokuussa kun on neidin yksivuotisneuvola niin kenties siellä vois tiedustella sit sitä mahdollisuutta, saa nähdä... tai sitten ei. Mutta tosiaan saa nyt nähdä.

Jos nyt elettäis yksi päivä kerrallaan. Vaikka nyt ihan vaan tää vajaat kaksi viikkoa mikä tässä lähtöön on.