Mies - leipoi muuten isoja sämpylöitä toissapäivänä, ja uusia heti eilen illalla, sivumennen sanoen - ilmoitti illalla että hän haluais lähteä mukaan sinne mun vanhemmille kun ei hän viitsi yksinkään olla. Ihmetteli kun en heti ilahtunut... no joo, ihanaa, tervetuloa arvostelemaan ja kaatamaan kaikki syy mun niskoille, niinkö mun olis pitänyt sanoa??? Eilenkin yritin keskustella niin joka toinen lause oli suoranainen loukkaus. Ja sitten ihmettelee että mikä nyt ja miks vihaat mua ja miksi oot noin vihamielinen.

Samat ne on fiilikset likallakin, toisaalta haluais ja toisaalta ei että isäntä lähtee matkaan. Olisihan siitä ihan käytännön apua matkalla, tavaroiden kantamisessa jne... mutta kuitenkin. Mä halusin lähteä nimenomaan siksi että halusin vähän hengähtää ja kasata itseäni ja miettiä mitä mä tälle suhteelle teen. Olin jossain vaiheessa valmis jopa jäämään sinne ja jättämään miehen kokonaan. Ja nyt mun pitäisi riemusta kiljua kun se yrittää ängetä mukaan?

Eikä me mahduttaisi paluumatkalla sitten edes autoon ja tarkoitus on tuoda sieltä tavaraa mihin taas tarvitaan se auto... tosin miehelle ainakin näillä näkymin sopisi se eri kyydillä tuleminen mutta mistäs sen tietää jos tuo lähtöhetkellä alkaisi että ei siinä oo mitään järkeä mennään kaikki samalla kyydillä vaan...  ja sitten kun mies ihannoi bussilla kulkemista ja mä taas en tykkää yhtään, näin lapsiperheen kannalta, junassa on tilaa vaikka juosta käytävällä mutta bussissa täytyy istua paikallaan kuin tatti ja sietää kanssamatkustajien paheksunnat kiljuvista lapsista ja entäs sitten rattaat??????

Niin ja menomatkalle mä oon jo varannut junaliput. Ja maksanut.

Voi olla sekavaa tekstiä mutta sekavat on fiiliksetkin, palaan varmaan myöhemmin selventämään lisää, mä en nyt kyllä jaksa ajatella yhtään tän selvemmin.

Mitä ihmeen hermolomaa se mulle on jos mies lähtee väkisin mukaan, en mä saa kuitenkaan sitten olla vapaasti kun sen täytyy puuttua joka asiaan ja päästä säätelemään mun tekemisiä että noin se tehdään paremmin jne.

Nyt jos polttaisin niin kuluisi sikamaisesti tupakkaa. Mutta kun en sitä harrasta.